Mahatmakirjeet

Mahatmakirjeet ovat noin 300 kirjettä, jotka teosofien mukaan ovat Viisauden Mestareiden eli Mahatmojen nimeltä Kuthumi ja Morya, kirjoittamia. Kirjeitä saivat usein omituisilla tavoilla enimmäkseen vuosien 1870-1900 välillä useat Teosofisen Seuran johtohenkilöt, erityisesti Alfred Percy Sinnett, mutta myös Henry Steel Olcott, Helena Blavatsky, Charles Webster Leadbeater ja Allan Octavian Hume.

Ensimmäisen tunnetun kirjeen sai Blavatskyn täti Nadjezhda Andrejevna de Fadejev vuonna 1870. Allekirjoittamattomassa kirjeessä Blavatskyn sukulaisille kerrotaan heidän tyttärensä ja sisarentyttärensä voivan hyvin, olevan onnellinen, oleskelevan kaukaisessa, tuntemattomassa paikassa ja palaavan kotiin. Fadejevin 14 vuotta myöhemmin Olcottille lähettämässä kirjeessä sanotaan, että tämän kirjeen toimitti aasialaista muistuttava lähetti, joka sen jälkeen hävisi^selvennä suoraan^selvennä hänen silmiensä edessä. Olcottin mukaan päiväämättömään mahatmakirjeeseen on Fadejev lisännyt merkinnän, että kirje on saapunut 9.11.1870 mahdollisesti Tiibetistä. Teosofit uskovat kirjeen olevan Kuthumin (Koot Hoomin) kirjoittama, koska käsiala on sama kuin mahatmakirjeissä.

Viimeisen Kuthumin lähettämäksi sanotun kirjeen sai Annie Besant vuonna 1900. Ilmeisesti viimeinen Moryan lähettämäksi väitetty kirje oli kreivitär Wachtmeisterin vuonna 1903 saama kirje, jossa kehotettiin häntä menemään Ruotsiin tapaamaan suomalaista teosofia Pekka Ervastia. Moryan viestissä varoitettiin Ervastia sekaantumasta politiikkaan (Venäjän sortotoimet Suomessa), koska hän oli tärkeä kansansa auttaja^selvennä. Tuolloin Ervastin tärkeimmät teosofiset teokset olivat vielä kirjoittamatta.

Mahatmakirjeitä säilytetään nykyään British Libraryssä ennen British Museumissa. Ne tunnetaan siellä nimellä Mahatma papers. Yleensä (Seuran jäsenten piirissä) niistä käytetään termiä Viisauden Mestarien kirjeet tai vain Mestarien kirjeet, joskus Mahatmojen kirjeet.